Kansa äänesti poliittisesta vallasta, ei asioista

Tämä johtopäätös on helppo tehdä eduskuntavaalien reilun viikon vanhaa tulosta tarkastellessa. Näissä vaaleissa emme kuulleet puhuttavan vanhusten hoidosta, nuorten mielenterveysongelmista, omaishoitajien jaksamisesta, koulutuksesta saatikka sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta tai sosiaaliturvan tasosta.

Näissä vaaleissa unohtui täysin ihminen ja hänen tarpeensa. Kansa oli hullaantunut vallasta.

Ei kuitenkaan siitä demokraattisesta vallasta, joka tulee kansalaisuuden mukana äänestysoikeuden myötä, vaan poliittisesta vallasta. Kansa halusi kurittaa hallitusta. Oppositio voitti. Äänestysaktiivisuus laski hiukkasen edellisvaaleista.

Vika ei tietenkään ole kansan, vaan poliittisen asetelman, joilla vaaleihin lähdettiin ja jota media omalla toiminnallaan vaalien alla vahvisti. Mielenkiinto keskitettiin valtion velkaan ja talouteen sen sijaan, että olisi puhuttu suomalaisten – sinun ja minun – toimeentulosta tai pärjäämisestä. Näin vaalien asetelmaksi muodostui median avustuksella oikeisto – vasemmisto, jossa keskipuolueille saatikka muille vaihtoehdoille ei ollut tilaa.

Vaaleja voisi kutsua hyvällä syyllä myös ”anti-woke” – vaaleiksi. Vihreys ja liberaali arvomaailma saivat väistyä oikeistokonservatismin tieltä.

Tämä näkyy myös SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin kannatuksessa, vaikka se huikea olikin. ”Koti, uskonto ja isänmaa”- puolueet kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit nostivat kannatustaan samaan aikaan kuin vihreät, vasemmisto ja keskusta kokivat tappion.

Olivatko nämä vaalit sitten henkilövaalit? Kyllä ja ei. Pääministerivaalit nämä olivat. Kansalle riitti äänestää joko pääministeriä, potentiaalista pääministeriä vastaan tai sitten vihervasemmisto ja keskusta ulos hallituksesta. Merkkejä taktisesta äänestämisestä löytyy etenkin isoimmista kaupungeista.

Toki maakunta-Suomen värinvaihdosta keskustanvihreästä perussuomalaisten siniseksi voi tarkastella myös taktisena ”alueiden kostona”, kuten talousmaantieteen professori Andres Rodriquez-Pose terminsä on tarkoittanutkin. Rodriquez-Posen mukaan taantuvilla alueilla ihmiset ilmaisevat vastarintaa äänestämällä populistisia puolueita ja ehdokkaita. Tämä näkyi etenkin perussuomalaisten maakunnallisessa kannatuksessa. Tällainen äänestyskäyttäytyminen kumpuaa Rordriquez-Possen mukaan alueellisen taantumisen ja pettymysten kokemuksesta.

Keskustalla on näissä vaaleissa totisesti peiliin katsomisen paikka.

Henkilön tunnettavuudella ei näissä vaaleissa ollut merkitystä. Etenkin, kun katsoo perussuomalaisten läpimenijöitä. Eduskuntaan nousi perussuomalaisten listan kautta uusia, mielenkiintoisia ja politiikasta tuntemattomia kasvoja. Eduskunta kansan pienoiskuvana on jälleen totta. Vastaavasti eduskunnan ulkopuolelle jäi moni tuttu hahmo kuten entinen pääministeri Antti Rinne, entinen kuntaministeri Sirpa Paatero, vihreiden väliaikainen puheenjohtaja Iiris Suomela ja keskustan legendaarinen Paavo Väyrynen.

Vaikka valtapolitiikka ratkaisikin nämä vaalit asioiden ja arvojen sijaan, voimme kuitenkin iloita siitä, että olemme puoluepoliittisesti ottaneet askeleen ”tuttuun normaaliin” eli kolmen suuren puolueen aikaan. Sen luulisi helpottavan hallitusneuvotteluja, mutta toisin taitaa käydä?

Jää nähtäväksi, mikä on keskipuolueiden tila ja rooli tulevaisuudessa.

Kirjoittaja

Pauliina Maukonen

(toimivapaalla 12.8.2024 asti)

Lue lisää henkilöstä

Twitter - Linkki avautuu uudessa välilehdessä LindedIn - Linkki avautuu uudessa välilehdessä Youtube - Linkki avautuu uudessa välilehdessä Facebook - Linkki avautuu uudessa välilehdessä Instagram - Linkki avautuu uudessa välilehdessä