Monikriisin maailmassa Suomi tarvitsee selviytyäkseen rohkeita talousvisioita ja yhteisymmärryksen rakentamista polarisaation sijaan
Taloustieteelle on aina ollut ominaista moninaiset kilpailevat näkökulmat ja tutkimusparadigmat, mutta viimeisen 40 vuoden aikana siinä on tapahtunut huomattavaa maailmanlaajuista näkemysten kaventumista. Vaikka julkaisujen tuotanto on räjähdysmäisesti kasvanut, taloustieteestä käytävä keskustelu on muuttunut vähemmän moniarvoiseksi ja hierarkkiseksi, heikentäen demokraattista sekä oikeudenmukaista tieteellistä keskustelua. Myös meillä vaihtoehtoisten talousvisioiden puute ja talouskeskustelun ahtaus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, kun sen pitäisi pikemminkin laajentua, jotta pystyttäisiin vastaamaan monikriisisen maailman haasteisiin.
Meillä vaihtoehtoisten talousvisioiden puute ja talouskeskustelun ahtaus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, kun sen pitäisi pikemminkin laajentua tässä maailmantilanteessa.
Maailmasta ja tulevaisuudesta on tullut vaikeasti ennakoitavaa ja johdettavaa. Alkion raportti esittelee tulevaisuusajattelua ja pyrkii samalla valottamaan, miten haastavaa on ottaa yhteiskunnan systeeminen muutos haltuun ja miten vaikeisiin asioihin meidän pitää ottaa kantaa. Tutkimuksessa on nostettu seuraavat kriittiset tekijät murrosajassa johtamisessa:
- Perspektiivin laajentaminen pitkälle yli vaalikauden
- Tavoitteiden säännöllinen tarkistaminen tiedon lisääntyessä ja kumppanuudet tutkijoiden kanssa
- Laajojen kokonaisuuksien syy-seuraussuhteiden hahmottaminen
- Nopeasti kehittyvän teknologiavallan eettinen arvioiminen eri sektoreilla
- Ennakoinnin, suunnittelun ja politiikan muutoksen välisen yhteyden ymmärtäminen
- Yhteisymmärryksen ja yhteisen poliittisen tahtotilan rakentaminen tarvittavien toimien nopeuttamiseksi.
Tarvitaan sillanrakentaja-poliitikkoja, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään laajoja kehityskulkuja, ja jotka ovat avoimia uusille ideoille ja vaihtoehdoille. Pitkien aikajanojen ja monimutkaisten ilmiöiden hahmottamisessa tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Mutta ennen kaikkea yhteisymmärryksen ja yhteistyön rakentamisen merkitys yli puoluerajojen tulee korostumaan entisestään tulevina vaikeina aikoina – meillä ei olisi varaa yhteiskunnan polarisaatioon.
Tarvitaan sillanrakentaja-poliitikkoja, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään laajoja kehityskulkuja, ja jotka ovat avoimia uusille ideoille ja vaihtoehdoilla sekä yhteistyölle.
Alkion kohtuutalouden hanke kyseenalaistaa myös vihreän kasvun ja vihreän siirtymän riittävyyden ratkaista globaalin monikriisin haastetta. Siirtyminen pois fossiilitaloudesta on elintärkeää, mutta samalla ylioptimismi teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ilmastokriisi ilman tuotantoon ja kulutukseen puuttumista on kriittinen kysymys. Tästä on olemassa laajeneva tieteellinen konsensus – joko lähdemme tekemään hallittua systeemistä muutosta, tai sitten ajelehdimme monikriisisen maailman myllerryksessä.
Vaikuttaa siltä, että ylhäältä alas -johdettu ja voimistuva vihreä siirtymä tulee lisäämään yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä konflikteja, mikä vähentää hankkeiden sosiaalista hyväksyttävyyttä. Se puolestaan avaa tilaa keskustelulle ja myös tulevaisuusvallalle siitä, mikä oikeastaan on kohtuullista ja riittävää taloudellisessa toiminnassa yhteiskunnassamme. Tämä keskustelu odottaa tuloaan poliittisille areenoille.
