Keskustan paikkaa ja tehtävää etsimässä

Ajatuspaja Alkio, Blogi

Vapaan kansan suora tie suurpääoman kahleiden ja sosialismin ja kommunismin pakkovallan välissä. Rakentava rauhan työ. Raamattuun ja lakikirjaan nojaava keskusta. Tasapainoinen koti – sopuisa yhteiskunta. Äänestä Maalaisliittoa – turvaat lastesi tulevaisuuden. Autioituvat talot ja maaseutu. Leipää kotiseudulta. Elävä kylä ja kotoisa kaupunki. Ota vastuu huomisesta. Huolenpitoa huomennakin. Suomi kuntoon. On kotiin tulon aika. Suomen arvoisia tekoja. Se kotimainen.

Näin Suomen Keskusta, Keskustapuolue ja Maalaisliitto ovat identiteettiään, poliittisia tavoitteitaan ja toimintatapojaan määritelleet vuosikymmenten saatossa vaalijulisteissaan. Miten Keskustan omat määritelmät eroavat siitä, miten muiden puolueiden edustajat Keskustan merkityksen näkevät – vai eroavatko? Pyysimme avuksi eri eduskuntapuolueiden pitkäaikaisia toimijoita arvioimaan keskustan roolia ja merkitystä puoluejärjestelmässämme. Tässä ensimmäisiä tuntoja asiasta. Suorien lainauksien julkaisuun on kysytty luvat henkilöiltä.

Keskusta on vihreä sillanrakentaja

Keskusta nähdään uudistusmielisenä, kompromissin hakuisena, rakentavana ja ei-hajoittavana poliittisena toimijana. Keskustan toivottiin olevan jatkossakin pelotta se, mitä keskusta aidoimmillaan omista arvoistaan ja lähtökohdistaan käsin on. Arvoja ja lähtökohtia sen tarkemmin kuitenkaan määrittelemättä.

Keskustalaista ”vihreää, pitkän linjan realismia” kiiteltiin. Ympäristöpoliittisesti Keskustalla on selkeä sillanrakentajan rooli, koska ympäristökysymykset ovat olleet viime aikoina vihreiden ja perussuomalaisten välistä sapelinkalistelua puoluekannatuksen paraatipaikoista.

Keskusta nähdään tällä hetkellä hieman epäaitona, poissa raiteiltaan olevana puolueena, joka ”veljeilee vierailla aatteilla”. Milloin liian oikealla, milloin liikaa vasemmalla hallituskokoonpanojen mukaan. Tämä ulkopuolinen arviointi ei varmastikaan ole väärä, koska politiikassa on yleensä ”sitä, miltä näyttää.” Matka Sipilän hallituksesta Rinteen kautta Marinin hallitukseen on vähintäänkin 180 asteen talouspoliittinen käännös?


Keskusta – se kolmas

Pitkän linjan sosiaalidemokraatti, europarlamentaarikko Eero Heinäluoma vastasi esittämäämme kysymykseen ”Mikä on Keskustan paikka ja tehtävä yhteiskunnassamme?” ytimekkäästi:

”Keskusta on maltillinen yhteiskunnan uudistaja, joka kehittää perusturvaa, antaa tilaa yrittäjyydelle ja puolustaa tasapainoista aluekehitystä.”

Keskusta mielletään puolueeksi, joka on ollut Santeri Alkion viitoittamana ”köyhän asialla” huolehtimassa yhteiskunnan heikompi osaisista. Eläketurvajärjestelmä, sairausvakuutus, julkinen terveydenhuolto ja myös eräässä mielessä peruskoulu ovat esimerkkejä perusturvasta, jota keskusta on ollut kehittämässä vuosien työllä maltillisesti ja neuvotellen. Esimerkiksi eläketurvajärjestelmän kehittyminen koko kansaa koskevaksi vei liki 40 vuotta.

Keskustalla on ollut iso rooli viime vuosina myös omaishoidontuen-, kotihoidontuen ja takuueläkejärjestelmän kehittämisessä. Suurimmat perusturvaan liittyvät uudistukset on Suomessa tehty talonpojan ja työmiehen välisellä liitolla punamultayhteistyössä.

Keskusta on kyselymme perusteella myös puolue, joka hyväksyy hyvinvointivaltion roolin turvaverkkona, mutta näkee saman aikaisesti yrittäjien merkityksen tärkeänä hyvinvoinnin luomiselle ja sosiaaliturvalle. Yrittäjyydellä on siis keskustalle myös välinearvoa. Jos pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa annetaan tilaa julkisen sektorin ohella yksityisen sektorin kasvulle, lisää se työpaikkoja ja hyvinvointia, mikä on paras sosiaaliturvan tae myös veroeuroina.

”Enemmän jakovaraa”, oli pääministeripuolue Keskustan Suomi kuntoon-sloganin takana. Periaatteellisella tasolla liiankin helppoa, käytännössä poliittisesti erittäin vaikeaa? Poliittisen yhteisvastuun käsite kun on muuttunut Suomen jälleenrakennus- ja presidentti Kekkosen ajoista 2010-luvulle tultaessa. Nyt yhteisvastuu on saanut lähinnä Eurooppa-poliittisia merkityksiä ja Suomi sen myötä maksumiehen roolin. Ei siis ole mikään ihme, ettei sosiaalidemokraatitkaan juuri solidaarisuus-retoriikkaa viljele muutoin kuin vappupuheissaan.

Keskusta kestävän, hajautetun yhteiskunnan visionäärinä

Keskustalla on vahva profiili puoluekentässä aluepoliittisena toimijana. Tämä liittyy luonnollisesti keskustan historialliseen asemaan maaseudun viljelijäväestön poliittisena edunvalvojana ja maaseudun puolestapuhujana.

Esimerkiksi kansanedustaja Merja Kyllönen (vas) toivoisi ”Keskustan rohkeasti olevan edelleen se puolue, joka on yhdistänyt työssään maaseutua ja kaupunkimaista elämää. Rakentaen, uusia eväitä politiikkaan tuoden. Rohjeten katsoa isoa kuvaa ja yhteiskuntamme rakenteellisia ongelmia syvemmältä.”

Kaupunki-maaseutu – kysymys on Keskustalle tällä hetkellä erittäin vaikea lähes koko 2000-luvun laskusuunnassa olevan puoluekannatuksen vuoksi. Varmasti vaikeampi kuin koskaan aiemmin sen historiassa. Yli 72 prosenttia suomalaisista asuu Keskustan kannatuksen kannalta vaikeilla alueilla kaupungeissa, jotka kattavat vain noin 5 prosenttia maan kokonaispinta-alasta. Ketä puhutella ja millä argumenteilla? Vahvistuako yleispuolueena vai turvautuako yhä pienenevän joukon edunvalvojaksi? Toisaalta on hyvä muistaa, että keskustalaisuudella ja keskustalaisilla arvoilla on tällä hetkellä enemmän kannatusta kansan parissa kuin Suomen keskustalla. Sisäinen keskustalaisuus on siis monella piilossa, se ei kanavoidu puoluekannatukseksi taikka keskustaa ei löydetä.

Keskustalaisuuden kohtalon kysymystä eli puolueen identiteettiä on syytä lähestyä ainakin kysymällä: Millainen on tulevaisuudessa kestävä ja hyvinvoiva yhteiskunta? Perustuuko se pitkässä juoksussa palveluiden, asumisen ja elämisen keskittämiselle, kuten Sorsa Säätiön tuore raportti Eriarvoisuuksien Suomi – Alueelliset, sosioekonomiset erot Manner-Suomessa kertoo, vaiko hajautettuun yhteiskuntarakenteeseen? Koska tulevaisuutta on maallikoiden ja myös poliitikkojen vaikea ennustaa, on syytä kääntyä tulevaisuudentutkijoiden puoleen.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Tuomas Kuhmonen Turun yliopistosta on luonut ”hajautettu biotalous”-skenaarion eli tulevaisuuskuvan. Se antanee toivoa Keskustalle kaupungin ja maaseudun välisen tasapainon löytämiseksi?

Kuhmosen skenaariossa luonnonvarat ovat aineellisen hyvinvoinnin perusta, ja poliitikoilla on halua ja kykyä edistää niiden kestävää ja hajautettua hyödyntämistä. Tulevaisuuskuva edellyttää toteutuakseen, että maaseudun toimijat ottavat liiketoiminnan kattavasti haltuun omistajuuden, osaamisen, yrittäjyyden ja uudistumiskyvyn kautta.

Tulevaisuus johtaisi Kuhmosen mukaan siihen, että maaseudun toimijoilla, jotka omistavat luonnonvarat ja niihin liittyvän liiketoiminnan, on työtä, toimeentuloa ja tasa-arvoista osallisuutta yhteiskunnassa. Elinvoimaiset ja alueiden aitoa erilaisuutta heijastavat paikallistaloudet ja -yhteisöt kukoistavat. Yhteiskunta saa nauttia hyvästä huoltokyvystä kasvavan epävarmuuden maailmassa.

Hajautettu yhteiskuntarakenne ja huoltovarmuus ovat saaneet kannatusta koronan myötä monipaikkaistuneessa Suomessa. Onko tässä Kyllösen peräänkuuluttama uusi eväs politiikalle, siemen keskustan kannatuksen nousulle ja iso kuva tulevaisuudelle? Kenties myös Kyllösen omalle maakunnalle Kainuulle, joka tunnetaan hyvistä luonnonvaroista ja kaivannaistaloudesta?

**
Keskusta – yhdistävä tekijä? Vihreää, hajautettua hyvinvointia? Onko tämä Keskustan paikka ja tehtävä tulevaisuudessa, kuten vuoden 2023 fiktiivinen vaalijulistekuva ennustaa?

Ajattelu ja keskustelu keskustapuolueiden tilasta ja tehtävästä ovat vasta alkaneet. Raportti Ajatuspaja Alkion politiikan keskikenttä-selvitystyöstä valmistuu loppuvuodesta 2021. Voit tutustua aiempiin ajattelun virikkeisiimme täältä:

Erikoistutkija Jenni Karimäki: Mikä on Keskustan paikka ja tehtävä? Poliittisen historian näkökulma (14.4.2021) .
Päätoimittaja Jouni Kemppainen: Keskustan neljä tulevaisuuden näkymää (14.4.2021)
Ministeri, VTT Seppo Kääriäinen: Omintakeisesta kiinnostavaa (15.4.2021)