Omintakeisesta kiinnostavaa

Kirjoittaja: Seppo Kääriäinen

Ajatuspaja Alkion eilen 14.4.2021 pidetty webinaari poliittisen keskikentän ja keskustan asemasta ja tehtävästä onnistui senkin takia, että puhe oli suoranuottista, mutta ei epätoivoista. Harvoinhan kaunistelu tuloksia tuo. Tohtori Jenni Karimäki (Turun Yliopiston eduskuntatutkimuksen keskus) ja päätoimittaja Jouni Kemppainen (Maaseudun Tulevaisuus) löivät pöytään ajatuksia herättäviä kriittisiäkin näkökohtia.

On ollut yllättävääkin havaita, että moni keskustan ulkopuolinen on viime aikoina kysellyt huolestuneena keskustan tulevaisuuden perään. Oma väki on tietenkin ollut huolissaan puolueensa tulevaisuudesta jo tovin; iso osa kannattajista seuraa tilannetta jo katsomossa.

Ihmetystä nostattaa se havainto, että keskustalaisuudella on reippaasti enemmän kannatusta kuin Suomen Keskustalla.

Mitä tapahtuu maan politiikassa, jos keskustan kannatus vajoaa ? Miten se vaikuttaisi yhteistyömahdollisuuksiin ? Entäs vakaaseen menoon ? Alueiden tulevaisuuteen, luonnon varojen hoitoon ja jalostamiseen ? Ehkä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaankin ?

Käsillä on historiallinen momentum: käykö Suomen keskustalle samoin kuin on käynyt Ruotsin keskustapuolueelle?

Toisaalta sanotaan – ehkä toivotaankin-, että Suomessa ollaan siirtymässä keskisuurten puolueiden asetelmaan (viisi puoluetta 12-20 %:n välissä). Ei se ihan varmaa ole, mutta mahdollista toki. Ei ole kaukana se aika, jolloin kolme suurta (sd, kok ja kesk) kamppailivat suurimman paikasta yli 20 prosentin maisemissa. Kolmen suurimman koostumus on vaihtunut: perussuomalaiset on ainakin tällä hetkellä keskustan paikalla.

Keskisuurten puolueiden oloissa yhteistyökykyisyys – taito koota, sovitella ja sopia – korostuu. Historiasta tiedetään, että keskusta on ollut asemansa perusteella vahvoilla erilaisissa tienhaaratilanteissa, myös konkelopaikoissa.

Moni saattaa ajatella, että keskustan pitäisikin sopeutua uusiin kannatusrealiteetteihin ja tyytyä keskisuureksi puolueeksi. Riittääkö se ? Tuskinpa. Voimaakin tarvitaan – lisää, jos haluaa vaikuttaa.

Päätoimittaja Kemppainen totesi webinaarissa, että merkittävästä on tehtävä kiinnostavaa. Päätoimittajan kiteytys osuu. Kysymys kuuluu, mikä on puolueen tarkoitus. ”Mikäli se ei ole sille itselleenkään kirkas, ei se kyllä voi olla kenellekään muullekaan”, paukautti Jenni. Siinähän se ydin on.

Jounin teesiä ”merkittävästä kiinnostavaa” voisi jatkaa: politiikan omintakeisuudesta, omaperäisyydestä on tehtävä kiinnostavaa, jos mielii saada enenevästi kansan kannatusta.

Uutta löytyy aatteellisten juurien pohjalta. Keskustassa on puhuttu maakuntien Suomesta ainakin 1980- luvulta alkaen. ”Maata on asuttava reunoja myöten”, vannottiin. Voiko samaa ajatusta tuoda esille ”asumisen vapaus” idealla, hahmotteli päätoimittaja. Olkoon se yhtenä esimerkkinä siitä, miten uusia linjauksia voi tuoda esille tuoreilla näkökulmilla. Politiikka on osaltaan myös eräänlaista ”tuotekehitystyötä”, aatteen pohjalta. On oltava luovuutta ja taitoa tehdä merkittävästä kiinnostavaa.

Keskustan sisällä tarvitaan avointa ja reilua keskustelua. Sitä huolestuttava kannatustilanne vaatii. Yhteinen linja löytyy vain sellaisen vastuullisen keskustelun avulla, jossa ei ole portinvartijoita eikä suuntukkijoita.

Ravistelu on tarpeen, jos halutaan, että 115- vuotias keskusta on vaikuttava voima alkaneellakin vuosikymmenellä. Vaikuttavuuteen tarvitaan sekä vahvaa kannatusta että sujuvia yhteistyötaitoja.

Seppo Kääriäinen
Ministeri
Iisalmi

Ajatuspaja Alkio järjesti ke 14.4.2021 keskustelutilaisuuden otsikolla ”Mikä on keskustan paikka ja tehtävä?”. Keskustelutilaisuus oli lähtölaukas ja evästekeskustelu valtiotieteiden tohtori, ministeri Seppo Kääriäisen johtamalle poliittisen keskikentän nykytilaa ja tulevaisuutta pohtivalle selvitystyölle. Raportti julkaistaan loppuvuodesta 2021.