Planeetan piikki on kiinni – nyt tarvitsemme luottamusta ja yhteistyötä
Kesäkuussa Nurmeksessa järjestettiin Vihreämpään yhteiskuntaan -tapahtuma, jonka toimikuntaa johti entinen pääministeri Esko Aho. Maaseudun Sivistysliitto vastasi tilaisuuden järjestämisestä.
Tapahtuma pohjautui yli 50 vuoden takaiseen Vihreämpään yhteiskuntaan -julistukseen, joka syntyi Keskustanuorten aloitteesta, ja joka oli varhainen ilmaus ympäristötietoisuudesta.
Seminaarissa puhuttiin muun muassa vihreästä siirtymästä ja kestävästä talousjärjestelmästä. Seminaarin puhujina olivat mm. entinen pääministeri Esko Aho, LUT-yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa, toimitusjohtaja Paula Lehtomäki, suurlähettiläs René Nyberg, hallituksen puheenjohtaja Harri Broman, tohtori Ilkka Herlin, europarlamentaarikko Katri Kulmuni ja Alkion tutkija, dosentti Susanna Myllylä.
Vihreää siirtymää ja kestävää talousjärjestelmää koskevassa osiossa Susanna Myllylä perusteli alustuspuheenvuorossaan vihreämpään yhteiskuntaan siirtymisen systeemistä näkökulmaa eli kohtuutaloutta.
Puhe on kokonaisuudessaan seuraava:
Arvoisat kuulijat,
Valomerkki on tullut, planeettamme piikki on mennyt kiinni.
Viimeaikaiset kansainvälisen tiedeyhteisön vetoomukset hallituksille muistuttavat kiireellisestä tarpeesta muuttaa radikaalisti vallitsevaa kapitalistista talousjärjestelmää, jotta ihmiskunnalla olisi vielä mahdollisuus pysäyttää maailman ekosysteemien peruuttamaton romahtaminen. Aikaikkuna vaikuttaa asioihin on pian sulkeutumassa, eikä Suomi ole suinkaan erillinen saari muusta maailmasta.
Elämme parhaillaan valtavaa käännekohtaa; materiaalisen yltäkylläisyyden aikakauden lopun alkua. Meidän on käytävä läpi haastava mentaalinen prosessi ymmärryksen muodostamiseksi siitä, että monet asiat, kuten puhdas juomavesi, vanhat metsät tai erilaiset kulutushyödykkeet eivät ole enää itsestäänselvyyksiä, vaan niiden olemassaoloa tullaan haastamaan entistä enemmän.
***
Ekologisen kestävyyskriisin äärellä meidän pitää ryhtyä oikeasti etsimään uudenlaista talouskäsitystä ja -systeemiä – sellaista, joka palvelee paremmin sekä biosfäärin elinvoimaisuutta että kuroo umpeen sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta.
Siirtyessämme fossiilitalouden jälkeiseen yhteiskuntaan joudumme punnitsemaan mikä yhteiskunnassa on oikeasti arvokasta – meidän pitää tehdä erilaisia arvovalintoja.
Joudumme punnitsemaan mikä yhteiskunnassa on oikeasti arvokasta ja tekemään sen perusteella radikaalejakin valintoja.
Tuleeko esimerkiksi hyväksyä sähköistymisen tai datakeskusten perustamisen nimissä investointeja, jotka saattavat vaarantaa puhtaan juomaveden lähteitä, kulttuurimaisemaa tai luontoarvoja?
Arvoa on monenlaista. Esimerkiksi metalleilla on suuri taloudellinen arvo ihmisille, mutta ne ovat haitallisia ympäristölle. Toisaalta maaperää muokkaavilla eliöillä tai merivedellä sellaisenaan on vähän rahaksi muutettavissa olevaa arvoa ihmiskunnan taloudessa, mutta sen sijaan niillä on korvaamaton merkitys koko planeetalle.
Maaperää muokkaavilla eliöillä tai merivedellä sellaisenaan on vähän rahaksi muutettavissa olevaa arvoa ihmiskunnan taloudessa, mutta sen sijaan niillä on korvaamaton merkitys koko planeetalle.
Planetaarisesta näkökulmasta katsottuna länsimainen kulutusyhteiskunta ja sen arvohierarkia onkin pitkälti vääristynyt. Voidaan väittää, että uusklassisen taloustieteen aika alkaa tulla loppupisteeseensä, koska sen tarjoama kulutuskeskeinen ihmiskäsitys ja oletukset talouden asemasta yhteiskunnasta eivät ole relevantteja nykyisessä maailmassa: taloustieteen teoriat malleineen eivät riittävästi tunnista, että elämme keskellä monikriisin aikakautta.
***
Huolimatta oikeasta kehityssuunnasta siirtyä pois fossiilitaloudesta, vihreän siirtymän prosessin toteutukseen liittyy useita tekijöitä, jotka kyseenalaistavat tähän siirtymään kohdistuvia ylisuuria odotuksia: irtiotto fossiilisista polttoaineista voi onnistua ainakin pääosiltaan, mutta tilanne on toisin raaka-aineiden eli luonnonvarojen kohdalla.
Uudet teknologiat eivät ratkaise tuotannon kasvutavoitteeseen ja ylikulutukseen liittyviä ongelmia niin kauan, kun kulutusta pyritään muuttamaan ’puhtaammaksi’ sen sijaan, että kulutusta samalla vähennettäisiin radikaalisti.
Merkittävä osa ennustetusta sähkön kulutuksen kasvusta Suomessa nojaa tuulivoimalla tuotetun sähkön jalostamiseen vientituotteiksi. Sähkön kulutuksen arvioidaan lisääntyvän teollisuudessa, lämmityksessä ja liikenteessä. Valtaosa ennusteeseen sisällytetystä kasvusta tulee teollisuuden prosessien sähköistymisestä, datakeskuksista sekä vedyn ja vedystä tuotettujen jatkojalosteiden tuotannosta
Puhutaan sähköistämiseen vaadittavista nk. kriittisistä raaka-aineista ja useiden uusien kaivosten perustamisen välttämättömyydestä, mutta raaka-aineiden tarpeen yhteydessä ei mainita esimerkiksi juuri ylikulutuksen vähentämisestä tai yhdyskuntasuunnittelusta sekä joukkoliikenteen yhteyksien kehittämisestä vaihtoehtoina yksityisautoilulle.
Voidaan myös kysyä, onko raaka-ainetuottajan rooli teknologiastaan ja alan osaamisestaan ylpeilevälle Suomelle hieno brändi?
Onko raaka-ainetuottajan rooli teknologiastaan ja alan osaamisestaan ylpeilevälle Suomelle hieno brändi?
Vihreän siirtymän vaatimien raaka-aineiden hyödyntäminen tulee aiheuttamaan lisäksi paikallistasolle yhä enemmän huolta.
Energiasiirtymä on luonteeltaan perustavanlaatuisesti yhteiskunnallinen prosessi eikä pelkästään teknologinen, kuten tilanne nyt vahvasti näyttäytyy.
Energiamurroksessa on vaarana, että muodostuu nk. vihreän segregaation muoto, jossa väestö alkaa sosioekonomisesti eriytyä. Tästä on jo nähtävissä merkkejä energiaköyhyyden ilmiön muodossa, kun viimeisimmän energiakriisin yhteydessä monet taloudet joutuivat sinnittelemään korkeiden energialaskujen kanssa. Myös sähköauton hankinta on monen talouden ulottumattomissa.
Näin ollen myös vihreästä siirtymästä nousee tarve kartoittaa vaihtoehtoista talouskäsitystä ja -järjestelmää.
***
Kohtuutalous edustaa yhtä nousevaa suuntausta uuden talouden tutkimuksessa sekä kansalaisyhteiskunnan aloitteena. Kohtuutalousajattelun lähtökohtana on nojata tieteellisesti tutkittuun, monialaiseen ja ajankohtaiseen tietoon.
Kohtuullisuusnäkökulma, ja siihen olennaisesti liittyvä riittävyyden kysymys kohdistuu etenkin tuotannossa ja kulutuksessa vaadittaviin radikaaleihin systeemisiin muutoksiin – puhutaan yhteiskunnan aineenvaihdunnan sekä pienentämisestä että muuttamisesta erilaiseksi. Tämä tarkoittaa ensinnäkin energian ja luonnonvarojen kestävämpää käyttöä. Kasvua voi alkaa syntyä erilaisen toiminnan parissa, missä muodostuu uudenlaisia toimijasuhteita, aktiviteetteja, resursseja ja energiamuotoja.
Kasvua voi alkaa syntyä erilaisen toiminnan parissa, missä muodostuu uudenlaisia toimijasuhteita, aktiviteetteja, resursseja ja energiamuotoja.
Uutta talouden visiota ja siihen johtavia polkuja lähdettiin hahmottamaan Ajatuspaja Alkion kohtuutalouden tutkimushankkeessa. Sen yhtenä johtopäätöksenä on, että Suomen kokonaisturvallisuus vaatii muutoksen sellaiseen talousjärjestelmään, joka vastaa nykyistä paremmin monikriisin haasteisiin. Kohtuutalouden mukaiset toimet vahvistavat siis monin eri tavoin järjestelmän toimintavarmuutta ja yhteiskunnallista kriisinsietokykyä.
***
Miten kohtuullisuutta voisi toteuttaa esimerkiksi yritystoiminnassa – sopiiko kohtuuden vaatimus ylipäätään liiketoiminnan kompassiksi?
On huomioitava, että vanhat toimintatavat eivät enää päde uudessa ajassa: on osattava ennakoida, sopeutua ja etsiä uudenlaisia, kestävämmän kasvun paikkoja. Kohtuutalouden ei pitäisi pelottaa yritystoimintaa, vaan pikemminkin se tulisi nähdä mahdollisuutena luovia epävarmuuden maailmassa.
Kohtuutaloudessa yritysvastuu korostuu sitä enemmän mitä suuremmasta liiketoiminnasta kyse. Kohtuutaloudessa kyse on liiketoiminnan koko ydintarkoituksen uudelleenmäärittelystä ja kunnianhimoisesta tekemisestä: miten yrityksemme lisäävät ihmisten ja koko planeetan hyvinvointia?
Miten yritykset lisäävät ihmisten ja koko planeetan hyvinvointia?
Alkion tutkimuksessa kartoitettiin kotimaisia ja kansainvälisiä yrityksiä. Havaintona on, että erityisesti valtavirtaa vastaan kulkevat, uusia markkinarakoja ja arvoketjuja hyödyntävät pienet ja keskisuuret yritykset voivat olla yksi merkittävimmistä tiennäyttäjistä kulttuuristen arvojen siirtymässä kohtuutalouden suuntaan.
Euroopan komission mukaan pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat talouden selkärangan, koska ne luovat yli 85 prosenttia Euroopan uusista työpaikoista ja varmistavat yhteiskuntien vakautta.
Nämä tienraivaajayritykset mm. muodostivat uudenlaisia arvoketjuja ympäristönsuojelun ja teknologian välillä, tuottivat verkkoalustoja avuksi ihmisten omatoimiseen tuotteiden korjaamiseen, asettivat tuotantokattoja, valtavirtaistivat kiertotalouden tuotteita ja palveluita, toimivat suljetuissa sykleissä, sekä uudistivat omistusrakenteita palvelemaan paremmin ihmisiä ja planeettaa.
***
On todettu, että uusintavia ja jakavia toimintatapoja kehittävistä erilaisista yhteisötalouksista tulee uuden maailman ja kohtuutalouden ensisijaisia instituutioita, koska niitä tarvitsemme eniten: ne keskittyvät vaikutuksiin kasvun sijaan. Näin ollen yhteisön hyväksi tehdyn työn arvo voisi nousta nykyistä paljon korkeammalle, kuten on eräissä globaalin etelän yhteiskunnissa.
Yhteiskunnalliset yritykset ja osuuskunnat korvaavat markkinalähtöistä järjestelmää ja paikkaavat talouden ja erityisesti sosiaalipolitiikan jättämiä aukkoja.
Yhteisötaloudet tukevat kestävää taloudellista ja teollista kehitystä, lisäävät kansalaisten aktiivista osallistumista yhteiskuntaan sekä elvyttävät Euroopan maaseutualueita ja väestökatoalueita. Yhteisötaloudet tarjoavat markkinoilla tavaroita ja palveluja yrittäjämäisellä ja usein innovatiivisella tavalla, ja niiden kaupallinen toiminta perustuu yhteiskunnallisiin tai ympäristöön liittyviin tavoitteisiin.
Yhteisötaloudet tukevat kestävää taloudellista ja teollista kehitystä, lisäävät kansalaisten aktiivista osallistumista yhteiskuntaan sekä elvyttävät Euroopan maaseutualueita ja väestökatoalueita.
Hyvänä esimerkkinä tästä ovat eurooppalaiset energiayhteisöt. Niiden perustamisessa on keskeistä yhteistoiminnan ja asian näkyväksi tekeminen eli yhteinen ääni sekä omistajuuden tunne; jos joku ryhmä identifioituu johonkin asiaan, he pystyvät vaikuttamaan politiikan muotoutumiseen suotuisaksi asialle.
Kohtuutalouden tärkeä aineenvaihdunnan lohko perustuu kaupunkikaivoksiin eli talouksista, yrityksistä, rakennuksista ja infrastruktuurista ’louhittavista’ raaka-aineista, kierrätysmetalleista. Meillä ala laahaa pahasti jäljessä, eikä kaupunkikaivosten ympärille muodostuvia liiketoimintaekosysteemejä ja kehitystyötä ole tuettu riittävästi.
Kierrätysmateriaalien käyttö ilmastomielessä ja neitseellisten luonnonvarojen louhinnan vähentämiseksi sekä resurssitehokkuuden kannalta olisi myös välttämätöntä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi metallien louhinta sähköisestä jätteestä on 13 kertaa halvempaa kuin niiden neitseellinen louhinta. Kohtuutaloudessa kansalaisista ja yrityksistä tuleekin aktiivisia metallien louhijoita tai ’mainareita’.
Luonnonvarojen omistus ja hallinta tulevat jatkossa korostumaan, kun maailma on aloittanut kilpajuoksun fossiilitalouden jälkeiseen aikaan. Energiasiirtymä perustuu pitkälti uusiutumattomiin luonnonvaroihin, kuten kaivannaisiin, joiden etsintä ja käyttö on samalla kiihtymässä. Sekä uusiutuvien että uusiutumattomien luonnonvarojen käytöllä on kuitenkin rajansa, koska niiden teolliset prosessit kuluttavat kriittisiä materiaaleja, aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä, sekä hävittävät hiilinieluja ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Meidän on kuitenkin saavutettava sellaisen taloudellisen toiminnan taso, joka sopeutuu ekologisiin reunaehtoihin, niin paikallisesti, alueellisesti kuin globaalistikin.
Maamme huoltovarmuuden kannalta arvokkaat luonnonvarat – maat, metsät, vesistöt ja kaivannaiset – sijaitsevat juuri näillä seuduilla, joihin kohdistuu myös entistä enemmän kansainvälisten geopoliittisten toimijoiden kiinnostusta. Lisäksi maaseudut muodostavat maamme merkittävän aluekokonaisuuden ilmastonmuutokseen liittyvän toiminnan näkökulmasta, niin hiilinielujen kuin sopeutumisen ja varautumisen, kuten ruoka- ja energiahuollon, tapauksissa. Avainkysymys on, miten maaseutujen luonnonvaroja hyödynnetään mahdollisimman kestävällä tavalla.
***
Hyvät kuulijat,
meidän tulee päästä eteenpäin jumiutuneesta tulevaisuuskuvasta ja kehityssuunnasta, joka on ikään kuin etukäteen päätetty ja tehty. Ei se ole.
On tärkeää tunnistaa niitä toimijoita, jotka vetävät toimintaa vanhan maailman tai fossiilitalouden suuntaan. Samalla on tärkeää luoda oikeudenmukaisia polkuja luopumiselle, yhteiskunnalliset kannustimet huomioiden.
Aika on kypsä moniääniselle talouskeskustelulle ja vaihtoehtojen löytämiselle, rohkeille avauksille.
Esimerkiksi meidän kannattaisi ajatella enemmän kriittisesti, miten politiikassa puhumme kasvusta: heijastaako se keinoineen mennyttä maailmaa vai tulevaisuutta?
Kiitos.
Miten politiikassa puhumme kasvusta: heijastaako se keinoineen mennyttä maailmaa vai tulevaisuutta?
Tapahtumasta mediassa:
Suomenmaa: Esko Aho järjestää tilaisuuden turvallisuudesta, vihreydestä ja Itä-Suomesta, Nurmekseen kokoontuu 1970-luvun keskustanuoria (2.3.2025)
Suomenmaa: Kuka haluaa olla häviäjä? Vihreä siirtymä saattaa pilata saavutuksensa, jos se ei ole reilu (21.6.2025)
Ylä-Karjala: Ratkaistaanko ilmastonmuutos teknologialla vai luovutaanko ylikulutuksesta? – Tutkijan mukaan planeetallinen piikki on jo mennyt kiinni (13.6.2025)