Kiertotalouden aika

Kiertotalouden aika

Kirjoittaja: Laura Jäätteenmäki

Mitä jos arjen toimintojen hiilidioksidipäästöt tai ihmisen toiminnan kiertotalousaste olisivat melkein yhtä helposti mitattavissa kuin päivittäisen 10 000 askeleen täyttyminen urheilukellolla? Lisäisikö tieto tuskaa, vai antaisiko se merkityksellistä tietoa, joka motivoisi toimimaan? Esimerkiksi tutkimusten mukaan ihmisen kokemus omien ja yhteisöjen tekojen merkittävyydestä ohjaa ihmisten toimintaa ympäristö- ja ilmastoasioissa (E2).

Sitran mukaan keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kiloa, ja WWF:n mukaan vuonna 2021 suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli 10. huhtikuuta. Sektoreittain tarkasteltuna energiantuotanto aiheutti 80,7 % EU:n kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2017. Teollisuuden prosessit ja tuotteet sekä maatalous aiheuttivat alle 9 % ja jätteiden käsittely alle 3 % päästöistä. (Euroopan parlamentti.) Ihmisten arkea koskevista järjestelmistä liikenne ja matkailu, muu kulutus, asuminen sekä ruoka muodostavat keskeisimmät päästölähteet.

Maapallon kantokyky on koetuksella nykyisen talousmallin resurssien käytöstä. Ympäristö- ja ilmastohaasteet ylittävät kansalliset rajat monin eri tavoin. Yhtenä haasteena tulee olemaan maapallon kasvava väkimäärä yhdistettynä raaka-aineiden lisätarpeeseen. Tämän vuoksi tulee keksiä ja omaksua uudenlaisia tapoja toimia, tuottaa, kuluttaa ja tehdä yhteistyötä. Uudet tavat edellyttävät muutoksia myös ihmisten arvo- ja asennemaailmassa.

Vastineesta varsinaiseksi?

Kiertotaloutta voidaan pitää yhtenä vastineena nykyiselle lineaariselle talousmallille, jossa tuotteita valmistetaan neitseellisistä raaka-aineista ja käytön jälkeen tuotteet hävitetään. Kiertotalous perustuu malliin, jossa ei tuoteta jatkuvasti uusia tuotteita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: vuokraamiseen, jakamiseen sekä kierrättämiseen. Pyrkimyksenä on säilyttää materiaalien sitoutunut arvo yhteiskunnassa ja kierrossa mahdollisimman pitkään. (Sitra.) Ovatko suomalaiset tällaisen mallin järeämpään omaksumiseen valmiita?

Tietämyksen rakennuspalikat Sitran Kiertotalouden tunnettuustutkimuksen 2021 tulosten mukaan 34 % suomalaisista arvioi, että kiertotalous on tuttu vain sanana ja 9 % ei ole koskaan edes kuullut kiertotaloudesta. Tunnettuus on noussut vuodesta 2018, mutta järjestelmätason muutosten aikaansaamiseksi tunnettuuden lisäämisessä on vielä paljon tehtävää. Kuinka ihmiset voivat asennoitua uusiin tapoihin toimia, mikäli he eivät tiedä ilmiön sisällöstä sen tarkemmin?

Yleisesti ottaen vuosikymmeniä kestäneen ilmasto- ja ympäristöpuheen sekä nykyisen tiedon määrän seassa on ehkä hieman paradoksaalista, että kansalaiset sekä kuntapäättäjät ja suuryritysten johtajat kaipaavat kaikki lisää konkreettista, käytännönläheistä sekä vertailukelpoista tietoa ilmastonmuutoksesta sekä ilmastotoimien vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta (e2). Tietotulva ympäristö- ja ilmastoasioista on valtava, ja saattaa olla, että tiedontuotanto ja -jakelu epäonnistuvat jossain määrin tavoittavuudessa sekä kohderyhmien tarpeisiin ja toiveisiin vastaamisessa. Tiedon jäsentely ja organisointikaan ei olisi pahitteeksi, jotta ideat ja käytännöt ovat helposti levitettävissä. Työkaluja, alustoja, käytännön toimenpiteiden kuvailua ja muuta tietoa on irrallisena monessa paikassa selkeän kokonaisarkkitehtuurin puuttuessa.

Käytännöstä liikkeelle

Mikäli tiedonnälkää löytyy, kaikille avoin opintokokonaisuus valottaa kiertotalouden ilmiöitä käytännönläheisellä sekä kiinnostavalla tavalla. Se sisältää neljä laajaa aihealuetta: kestävä ruokajärjestelmä, metsä, liikenne ja jakamistalous sekä tekniset kierrot. Tiesitkö esimerkiksi, että kestävä ruokajärjestelmä sisältää ekologisen kestävyyden lisäksi ravitsemuksen laadun, ruokaturvallisuuden, saavutettavuuden/ruokaturvan sekä eettisyyden? Yksittäisenä esimerkkinä saavutettavuudesta Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius tuo esiin kvinoan. Helenius kertoo, että Etelä-Amerikassa tuotetusta viljelykasvi kvinoasta on tullut suosittu tuote rikkaissa länsimaissa. Tämän seurauksena on raportoitu, että kvinoaa ei riitä paikallisille ihmisille, sillä heillä ei ole enää varaa maksaa siitä. Toisaalta asiaan liittyy myös joitakin positiivisia puolia (YLE).

Hyödyllistä antia on myös EU:n jätedirektiiviin perustuva jätehierarkia (4R), jota voidaan hyödyntää jätteiden ja päästöjen vähentämisessä. Jätehierarkia sisältää arvojärjestyksessä seuraavat ulottuvuudet:

1. Reduce – vähennä
2. Reuse – käytä uudelleen
3. Recycle – kierrätä
4. Recovery – käytä hyödyksi

Tämä hierarkia on helposti sovellettavissa eri toimialoille, ja jokainen voi miettiä, miten voi omassa ja yhteisönsä toiminnassaan edistää toimintaa, jossa otetaan huomioon nämä kiertotaloutta mukailevat periaatteet. Mainiona esimerkkinä toimivat yritykset, jotka ovat alkaneet systemaattisesti vähentämään muovin määrää tuotepakkauksissaan.

Yksilötasolla suomalaiset suhtautuvat varsin myönteisesti kiertotalouteen, ja omien vaikutusmahdollisuuksien osalta 88 % suomalaisista arvioi, että voi edistää omalla toiminnallaan kiertotaloutta (Sitra). Vähennä -keinosta klassisena esimerkkinä näin juhlakautena voi pohtia seuraavaa: mitä jos olisi tärkeämpää miettiä, kehtaako ostaa uusia juhlavaatteita eri juhliin sen sijaan, että tärkeilee sitä, kehtaako käyttää samoja juhlavaatteita juhlista toisiin?

Kiertotalouteen perustuvan mallin toteutuminen on merkittävää, ja ympäristö- ja ilmastohyötyjen lisäksi myös oma mieli, sosiaaliset suhteet ja pankkitili saattavat kiittää. Kiertotalouden edistämiseksi tarvitaan tietoa, mutta ennen kaikkea rohkeutta tehdä käytännön kokeiluja erilaisissa ympäristöissä -toimipa merkityksellisyyttä luovana kannustimena mikä tahansa.