Kohti hyvää elämää niukentuvassa ja epävarmemmassa maailmassa
Ajatuspaja Alkion kaksivuotisen Kolmannen tien kohtuutalous -hankkeen tavoitteena on tarjota objektiivisella tutkimustiedolla uutta perspektiiviä niin kutsuttuun kestävyyssiirtymää koskevaan keskusteluun ja politiikkatoimiin. Siirtymä on välttämätön, jotta voimme irrottautua ilmastonmuutoksen taustalla vaikuttavasta fossiilitaloudesta ja sen vanhoista rakenteista – myös syvään juurtuneista arvoista.
Joudumme pohtimaan ja etsimään ratkaisuja ”normaalinjälkeisessä ajassa” ja kysymään, miten käyttää järkevästi ja myös oikeudenmukaisesti resurssejamme yhteiskunnan eri tasoilla ja myös alueiden kesken. Kestävyyssiirtymää toteutetaan nyt nopealla tahdilla vihreänä siirtymänä, jossa pääpaino on teknologiahankkeissa ja niiden optimistisissa odotuksissa, kuten pienydinreaktoreissa tai akkumineraaleissa.
Kuitenkin murrosaikana tarvittaisiin monialaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa yhteiskunnallista näkökulmaa punnitsemaan eri vaihtoehtoja ja nostamaan vahvemmin esiin yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja.
Etenkin kansalaisten näkökulmasta kestävyyssiirtymä vaikuttaa monin paikoin sekavalta ja hämmentävältä, kuten energiakysymyksissä on nähty. On myös jo muodostunut uusia epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, että energia-alan yritykset hyötyvät kotitalouksien kustannuksella.
Tutkimuksessamme tarkastellaan talousjärjestelmän roolia ekologisen kantokyvyn sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden raameissa. Eron aiempaan, viime vuosikymmenenä meillä alkaneeseen kohtuutalouden (degrowth) keskusteluun muodostavat sekä kansainvälisessä että kansallisessa ympäristössä tapahtuneet muutokset erilaisine ketjureaktioineen.
Jälkiviisaana voisi todeta, että oli kyse sitten ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöistä, luontokadosta, pandemiasta kuin Venäjän hyökkäyssodastakin, ne kaikki olivat jo aikaa sitten näkyvissä tai odotettavissa, mutta ne silti onnistuivat yllättämään niin päättäjät, julkishallinnot, elinkeinoelämän kuin kansalaisetkin.
Voisikin kysyä, eikö tutkijoita – mukaan lukien yhteiskuntatieteilijöitä ja humanististen alojen tieteilijöitä – ole kuultu tarpeeksi, kun kriisien merkit ovat olleet tiedossa mutta silti poliittiset päätökset ja toimenpiteet tapahtuvat yleensä reaktiivisesti.
Käsillä olevaan kohtuutalouden tutkimukseemme kuuluukin myös tieteellisen tiedon merkitykseen liittyvät pohdinnat.
Uuteen yhteiskunnan ”aineenvaihdunnan” perustaan siirtyminen jakaa uudelleen valtaa ja vaurautta, ja synnyttää syvälle käyviä muutoksia instituutioissa, politiikassa ja toimintatavoissa. Kestävyyssiirtymä merkitsee siksi samalla siirtymistä pitkäksi aikaa ”hyvin toimivasta maailmasta” ”huonosti toimivaan maailmaan”. Joudumme siis sietämään epävarmuutta.
Sellaisessa maailmassa selviytymisessä korostuvat monipuolisuus, omavaraisuus ja näiden myötä paikallisuus. Fossiilitalouden jälkeisessä maailmassa erityisesti uusiutuvien luonnonvarojen omistus ja hallinta on kriittinen selviytymis- ja menestystekijä. Nämä resurssit sijaitsevat pääosin maaseutualueilla, joista on riskinä muodostua ei ainoastaan Suomen mutta myös koko Euroopan raaka-ainevarasto ilman selkeää, oikeudenmukaista sääntelyä etenkin mitä tulee monikansallisiin toimijoihin.
Kohtuutaloushankkeen keskeinen tutkimuskysymys on, millä toimilla synnytetään fossiilitaloudelle vaihtoehtoisia sekä oikeudenmukaisia yhteiskunnan perusjärjestelmiä. Muutosta on mahdollista ohjata ennakoivasti ja hallitusti vain vahvan systeemiajattelun pohjalta, koska valintoihin sisältyy paljon kompromissitarpeita ja näin ollen tarvetta dialogeihin eri intressiryhmien kesken.
Energiakriisin positiivinen puoli on siinä, että se avaa tietä kohtuutalouden tarpeen tunnustamiselle. Kohtuutalousajattelun perustana on tavoite hyvästä – kohtuullisesta – elämästä, jonka laatu ei ole liikaa riippuvainen materiaalisesta yltäkylläisyydestä, eikä etenkään ulkopuolisista resursseista.
Joudummekin rohkeasti kyseenalaistamaan monia tuttuja asioita yhteiskunnan toiminnoissa ja arjessamme. Onhan jo nähty monessa tapauksessa, että se mitä pidämme nykyajassa täysin normaalina ja järkevänä käytäntönä, saattaa saada vuosikymmenten kuluttua aivan päinvastaisen merkityksen.
