Kriisikestävä hyvinvointiyhteiskunta
Sitran tänään julkistaman ”viiden megatrendin” keskiössä on luonnon kantokyvyn mureneminen.
Mikko Dufva – Sitran asiantuntija – sanoo megatrendien saatesanoissa:
”Jos jotakin tulevaisuudesta voi sanoa, niin sen, että yllätyksiä on luvassa lisää.”
Dufva viittaa siihen, että yllätyksetkään eivät tyhjästä putkahda, vaan ne kumpuavat yhteiskunnan syvävirroista, megatrendeistä.
Ajatuspaja Alkio julkistaa lähiaikoina raportin ”Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee elinvoimaistamista”. Siinä hahmotellaan siirtymistä kohti kriisikestävää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Kriisikestävyys tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, että ruokaa, energiaa ja vettä on saatavilla kohtuuhintaan jokaiselle koko maassa, kaupungeissa ja maaseudulla.
Kun lukee rinnakkain Sitran viittä megatrendiä ja Ajatuspaja Alkion selvitystä hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta, panee merkille samansuuntaista ajattelua tai ainakin samansuuntaisia teemoja.
Sitra on kääntänyt megatrendit mahdollisuuksiksi. Niinpä ”luonnon kantokyvyn mureneminen” on hahmoteltu ”ekologinen uudelleenrakentaminen” – mahdollisuudeksi. Muutkin tavoitteet sivuavat hyvinvointiyhteiskunnan remontointia: kokonaisvaltainen hyvinvointi, luottamuksen rakentaminen, reilu digimaailma ja korjaava ja uusintava talous.
Alkiopajan raportissa yhdistyvät luonto ja talous: on siirryttävä fossiilitaloudesta kohti kohtuutaloutta, jonka ytimessä ovat kierto- ja biotalous ja uusiutuvat luonnonvarat. Sivumennen sanoen; Alkiopaja on aloittanut parin vuoden mittaisen tutkimustyön kohtuutaloudesta. Perästä kuuluu.
Aluekehityksen tasapainottaminen, paikallisuus ja lähipolitiikka kääntävät ajattelutapaa pois keskittämisestä ja holhouksesta: uusi rakentuu alhaalta ylös. Paikallisuudessa ja yhteisöllisyydessä on energiaa uuden kestävän rakentamiseen, kun sille annetaan mahdollisuuksia.
Raportissa kyseenalaistetaan yksipuoliseen materialismiin ja jatkuvaan kulutukseen perustuva ”hyvinvointi”. Kun pelastetaan hyvinvointiyhteiskuntaa, silloin haastetaan myös hyvinvoinnin nykyistä sisältöä. On ajateltava enemmän ihmisen sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin kasvattamista aineellisen toimeentulon rinnalla.
Raportissa puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta hyvinvointivaltion sijasta. Suomi on toteuttanut hyvinvointiuudistukset koko maan kattavina ja kaikkia kansalaisia koskevina suurina uudistuksina: peruskoulu-uudistus ja kansanterveyslaki 1970- luvulta ovat siitä paljon puhuvina myönteisinä esimerkkeinä. Ne ovat olleet valtiollisen politiikan suursaavutuksia. Nyt on niiden uudistusten uudistamisen aika.
2020-luvun uudistusten tulee nojata enemmän kansalaisten osallistamiseen ja paikalliseen osaamiseen. Isot raamit – kuten soteuudistus – tulevat rahoitussyistä valtiolta, hallitukselta ja eduskunnalta, mutta toteutus on paikallisissa käsissä ja vaaleilla valittujen edustajien ohjauksessa.
Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta on lujan ja oikeamielisen valtion, menestyvien yritysten ja vireän kansalaisyhteiskunnan sekä järjestöjen yhdistelmä.
Alkiopajan selvityksessä otetaan kantaa myös nuoriso- ja katuväkivaltaan. Viheliäinen ongelma on koetellut Ruotsia jo pitempään eikä oma yhteiskuntamme ole siltä säästynyt. Yleisesti kysellään olemmeko jo Ruotsin tiellä? Väittelyyn ei kannata juuttua. Raportissa lähdetään siitä, että kotien, koulujen, turvallisuusviranomaisten ja järjestöjen on pystyttävä yhteistoiminnalla ennalta estämään ”Ruotsin tie” ja siitä, että nuori löytää itselleen luontevan ja sopivan paikan yhteiskunnassa. Arjen turvallisuus on kiinteä osa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyys kysyy viisaan ulko-ja turvallisuuspolitiikan, talouden moottorin vahvistamisen ja julkisen talouden tasapainon lisäksi sisäistä eheyttä ja turvallisuutta sekä luottamusta nauttivaa kansanvaltaa.
Ne kaikki liittyvät toisiinsa. Demokratia on maailmalla tiukoilla eikä se ole itsestäänselvää Euroopassakaan. Myös Suomessa on hyvä huomata, että demokratian kannatus riippuu päätöksenteon sujumisesta, luotettavuudesta ja ennen muuta tuloksista. Tuloksia syntyy puolestaan vain sillä ehdolla, että yhteistyö puolueiden ja muiden päättäjien välillä sujuu.
Ilman yhteistyökykyisyyttä demokratia ruostuu ja lukkiutuu, muuttuu toimintakyvyttömäksi, menettää uskottavuuden ja viimein kansalaisten luottamuksen. Yksinkertaisesti tästä on Suomessa kysymys 2020-luvulla. Testi alkaa 2.4.2023.
Ajatuspaja Alkion raportissa korostetaan yhteistä pohdintaa – hallitus-oppositioasetelmasta riippumatta – hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Sen pelastamisesta on kysymys. Sitran megatrendit antavat siihen pohdintaan oivat pohjat. Ajatuspaja Alkion kohta julkaistavassa raportissa on hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista lähestytään kriisikestävyyden näkökulmasta. Raportissa on ehdotus ns. tulevaisuusfoorumeista.
